Kuka omistaa satamamme?

Euroopan Parlamentissa on otettu aloitetta Euroopan satamastrategian valmistelemiseksi. Strategian laatimisen keskeisin motiivi voidaan esittää kysymyksen muodossa: kuka omistaa satamamme? Tällä kysymyksellä ei tarkoiteta arvottaa valtioiden omistamia taikka kuntien tai yksityisten omistamia satamia keskenään vaan perimmäinen kysymys on, kuinka tulisi suhtautua EU:n ulkopuolisten tahojen omistajuuteen kriittisessä infrastruktuurissa, kuten satamat. Omistajuuteen taikka ylipäätään ei-toivottuun vaikutusvaltaan sataman sisällä. 

Parlamentissa ryöpsähti keväällä vilkas keskustelu kiinalaisten valtiollisten tahojen omistajuudesta ja vaikutusvallasta Euroopan merisatamissa. Itse asiassa kiinalaisomistajuutta on tietojen mukaan yli 20 Euroopan satamassa ja siis erityisesti satamaoperointiyritysten omistajuudessa. Satamanpitäjistä ainoastaan Kreikan Pireauksen satamanpitäjä on vuokrattu kiinalaisille omistajille. Vuokrasopimusta on muutama vuosi sitten pidennetty 40 vuoteen ja se päättyy vuonna 2052.

Keskustaoikeistolaisen Euroopan kansanpuolueen EPP:n edustaja Tom Berendsen on laatinut strategialuonnoksen, jota paraikaa käsitellään parlamentin eri valiokunnissa. Strategiassa käsitellään hyvin ajankohtaisia satamien merkitykseen ja kriittisyyteen liittyviä aihekokonaisuuksia: 

1. EU:n ulkopuolinen vaikutusvalta satamissa
2. Turvallisuusriskit satamissa 
3. Satamien rooli energiamurroksessa 
4. Satamien kilpailukykyisyys

Euroopan taloudellinen avoimuus nojaa satamien kestävyyden ja kilpailukyvyn varassa.  

Parlamentissa käydyssä keskustelussa on nähty tarpeelliseksi läpi poliittisten ryhmien nostaa tarkasteluun satamien merkitys EU:n resilienssin kannalta samoin kuin sisämarkkinoiden kilpailukyvyn turvaamiseksi. Samalla, kun lainsäätäjä arvioi tarvetta kiristää esimerkiksi ulkomaalaisten investointien luonnetta tai määrää satamissa, tulee ehdottomasti punnita satamien merkitystä talouden ja markkinoiden toimivuuden kannalta. Satama on kompleksinen toimintojen keskus, jossa toimijoita ja toimintojen kerrostumia on moninaisia. Ja sitä paitsi satamat ja ennen kaikkea EU:n jäsenvaltiot kilpailevat keskenään EU:n ulkopuolisista investoinneista kohentaakseen suhteellista kilpailukykyään. Mihin on unohtunut kansainvälisen kaupan perusprinsiippi vastavuoroisuudesta? 

On varsin todennäköistä, että mm. ulkomaisten investointien sääntelyä kriittisessä infrastruktuurissa tullaan kiristämään tulevaisuudessa. Varmasti on tarpeen myös lisätä EU:n sisällä tiedonvaihtoa ja päästä luomaan reaaliaikaista tilannekuvaa kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvista haavoittuvuuksista.  

On myös selvää, että tullilla ja rajaviranomaisilla tulee olla riittävät resurssit torjua rajat ylittävää rikollisuutta. On mielestäni kaikkien etu, että vihamielistä vaikutusvaltaa edustavan toimijan taholta toteutettu vakoilu ja sabotointi satamassa tulee saattaa tuomioistuimen käsittelyyn.  

Satamien on viimeistään nyt herättävä kybervalmiuksiensa vahvistamiseen kaikkialla Euroopassa. 

Parlamentin strategia-aloitteella pyritään vaikuttamaan EU:n komission seuraavaan työohjelmaan, joka valmistellaan ja viimeistellään ensi kesäkuun EU-vaalien jälkeen muodostettavan komission ohjelmaksi. Tällä laajalla satamastrategia-aloitteella varmistetaan se, että seuraavan viiden vuoden ajan satamien toiminta tulee saamaan arvoisensa huomion korkealla poliittisella tasolla kautta Euroopan.   

Tekstiä korjattu 13.10.