Vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluinfrasta neuvottelutulos

Suomen Satamaliitto ry (info a Satamaliitto.fi), 5.4.2023

Viime viikolla valmistui neuvottelutulos koskien satamien maasähkötarjonnan velvollisuutta samoin kuin muunkin liikenteen jakeluinfran määrittelemiseksi. Satamien maasähköinvestointien lakisääteinen velvollisuus koskee alustavan arvion mukaan 3-4 satamaa Suomessa. Tämän ohella usealla satamayhtiöllä on maasähkösuunnitelmat pöydällä markkinakysynnän vuoksi.

EU:n instituutioiden väliset trilogineuvottelut vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluinfrasturktuurista saatiin viimeisteltyä viime viikolla. Alustavien tietojen mukaan lakisääteinen velvollisuus rakentaa tarvittavaa maasähkötarjontaa satamaan on TEN-T verkkoon kuuluvilla ydin ja kattava verkon satamissa vuoteen 2023 mennessä. Maasähkötarjonta tulee olla tarjolla konttialuksille ja matkustaja-aluksille sekä risteilyaluksille, mikäli määritellyt vuotuiset käyntikertamäärät täyttyvät. 

Konttialusten kohdalla investointivelvoite täyttyy, mikäli kolmen vuoden keskiarvon mukaan laskettuna satamassa on vähintään 100 konttialuskäyntiä vuosittain. Matkustaja-alusten kohdalla vuotuinen aluskäyntien määrä olisi 40 käyntikertaa ja risteilyliikenteen kohdalla 25 aluskäyntiä. Käyntikertaluvut ovat tässä vaiheessa varmistamattomia ennakkotietoja neuvottelujen lopputulemasta. 

Komission esityksessä satamille oli esitetty poikkeussäännöksiä maasähköinvestoinnin velvoitteesta. Tällä hetkellä on epävarmaa, sisältääkö neuvottelutulos mm. 2 tunnin poikkeusmahdollisuutta. Tästä ja muistakin yksityiskohdista tiedotetaan, kun lainsäädäntötekstit ovat lopullisessa muodossaan ja julkaistu EU:n virallisessa julkaisussa. 

LNG:n tarjonnan kohdalla lainsäädäntö nojaa markkinakysyntään ja edellyttää “riittävää” LNG:n tarjontaa satamissa vuoteen 2025 mennessä. Suomessa LNG:n jakelua hoidetaan mobiiliratkaisuin, eikä lainsäädäntö tuo nykytilaan uusia velvollisuuksia. Alustavan tiedon mukaan vedyn ja ammoniakin tarjontaan satamia ei velvoiteta suoraan AFIR-lain nojalla. Sen sijaan jäsenvaltioille syntyy velvollisuus laatia kansallinen suunnitelma, millä tavoin vedyn ja ammoniakin jakeluinfrastruktuuria kehitetään. 

Huomionarvoista on se, ettei lainsäädäntö ota kantaa sataman sisäisiin vastuukysymyksiin, kenen vastuulla investointi on. Tämä linjaus perustuu siihen, että satamien hallintomallit, roolit ja mandaatit poikkeavat kovastikin toisistaan EU:n jäsenmaissa.